Elämän polut jatkuu..

PÄRJÄÄKSIE SEMINAARI, ARTIKUM 16.11.2011 klo 8.30 - 15.00

Ohjaus istumaan oli se, että iäkkäät ja keppien kanssa kulkevat ohjattiin ylös useat askelmat nousten, että huonompi kuntoiset pääsevät eteen.


Ketkä sitten olivat niitä, huonosti kulkevia? Ne olivat nuoret, jotka olivat tulleet seminaariin nettiä selaamaan. Luentojen vetäjiä kiinnosti se, ketä oli paikalla? Siis paikalla; 
He kyselivät luentonsa alkaessa, että oliko opiskelijoita, terveydentyöntejöitä, terveydenviranhaltijoita, sairaanhoitajia, laitostyöntejiköitä, lääkäreitä, siis kaikki ammatit, jotka kuuluvat terveydenhoitopiiriin, mutta ei oltu kiinnostuneita, että onko, IÄKKÄITÄ henkilöitä!


Huomautin vierellä olioille, että nythän olisi ollut meilläkin mahdollisuus. Olla mukana valeammattilainen. Valelääkäri tai valehoitaja, sillä sitä ei olisi kukaan kyseenalaistanut.


Vihdoin päästään niin pitkälle, että ohjelman aikataulut tulee näytölle, josta saamme. YLLÄTYS! Lukea, että ruoka onkin maksullinen! Kutsukortissa oli vain, että tilaisuus on maksuton, eikä ilmoituskaavakkeessakaan ilmoitettu, että se on maksullinen, vaan kyseltiin mikä on itse kullakin ruokavalio? 

Olisi ollut fiksua, että olisi ilmoitettu, että ruoka on maksullinen.

Muuten luennot olivat yhtä muminaa ja tasapaksua äänen käyttöä, joka kylläkin paremmin olisi auttanut untenmaille. 
Mutta, ei kiinnostumaan niiden sisällöstä. Niitä oli vaikea ja raskas seurata. Joten kiinnostus alkoi lipsua. 


Koko aikana oli vain yksi tauko. Saimme joka asiassa todeta, että se olikin vain tarkoitettu sille, joka on pyrkimässä opiskelun kautta työelämään tai oli kiinnostunut kaivostyöstä, Sodankylässä. 


Sodankylästä oli yksi luennoitsija, joka toi esille, että kun sattuu jossain tuollakin suunnassa olemaan yksi tai pari mökissä asuvaa, joita he sitten joutuvat työssään selvittämään, että miten siellä pärjätään? On se kamalaa, kun sitäkin siinä työssä joutuu tekemään? Yhteistä jokaisessa luennossa, oli valittaminen.


Onneksi! Tauolla sai käydä testaamassa terveydenalan opiskelijoiden opastuksella, että mikä on tasapaino liikkuessa tai paikallaan ollessa. Se olikin paras kiinnostuksen kohde, että jaksaa odottaa pääluennoitsijaa, joka tietenkin oli sitten viimeisenä, mutta parhaana esiintyjänä. 


Vihdoin koitti viimeisen luennon aika, jota veti Mirja Pyykkö.


Hänellä oli aiheena; Kunnioitettava vanhuus. Mirja Pyykkö oli ainoa jota kiinnosti, että oliko paikalla vanhoja? Hänen äänen käyttö oli sellainen mikä sai asiasta kiinnostumaan, vaikka se olikin pisin luento. - Kiitos hänelle!


Yhteenvetona. Palkitsen, kahdelle asialle helmiä ja muulle pitkät miinukset.