Kaisa Mäkäräinen eka voitto 2017

Kaisa  Mäkäräisen ensimmäinen  voitto   vuodelle 2017  oli  15.1. Ampumahiihdossa....... Onnea  jatkossakin......

Luonnoltaan iloinen

Onnea Suomi!

         ONNEA SUOMINEITO!

Lumikukka

Tää on kuin lumikukka?

Onnea  Kari,  Karri, Osvald ja heille, joilla  merkkipäivä  on!

Menneitä  muistellen; Tänään  syntyi  v.  1903  Alan Paton,
v.  1928 Äke Lindman
Tänään   kuoli   v. 1966   Hannes Kolehmainen,  v. 1983 Nikolai Podgornyi,  v. 1988 Matti Jämsä,  v.  1991 Teuvo Aura,  v. 2005 Kalevi Hämäläinen

Tänään v. 1894 paloi  Imatran  uusi  hotelli  toimittuaan  vain vuoden.  Kun  sitä  vanhempikin  paikallinen  hotelli  paloi muutaman  vuoden  kuluttua,  päätettiin  seuraava  hotelli,  nykyinen  ns. Valtionhotelli  tehdä  kivestä.

Tänään   v. 1978  kolme  avaruusalusta,  Saljut 6,  Sojuz 26  ja  Sojuz 27,  täydensivät  historiallisen yhteenelakoimisensa.

----------------

Hyvää huomenta ja oikein mukavaa talvista päivää,  vaikka  tuiskuttaakin lunta.  Ei se lainkaa  haittaa tehnyt  kun kävin  happihyppelyllä.   Ei  tullut vastaan  yhtään  jalkaisin   olevaa, mutta  aurauskalustoa  liikkui  ja sellaisia joilla  ei  ollut  kuitenkaan kiire.  Yksikin keskellä suojatietä aprikoi  erään tutun sillä  kohdalla asuvan asukkaan kanssa,  että  siitä  se  ne  auraamattomat  paikat  johtuukin?   -
Mutta  ei  se  mitään  kun   olin laittanut  jäälyhdyt  ja  niissä  paloi  punaiset kynttilä,  niin  niitä  ei  aurauskuski  nähnyt  vaan  ajoi rikki.  Se  siitä  kun  yrittää  ilahduttaa  naapureita  ja  ohitse kulkijoita.

Kappas vaan  tipattomaksikin ne  kutsuu  tammikuuta,  mutta  eipä  se mitään  uutta  tuo  elämääni,  sillä  kuitenkin  ne  tipat  on  kirkasta  eli  huuberia.

Makostellaan vaan talven ihanuutta..... Se on todellakin uppeeta,  että  meillä  on  neljä  vuodenaikaa....

Tämän kauneiden pakkanen soi

Tiernapojat Äijäkööri

Nuoruuden aatoksissa

Hauras on enkeli

Pakkasukko

     PAKKASUKKO

Tuli  meille  pakkasukko
vierailulle  lyhyelle.
Se  koputteli  seiniämme
ikkunat  jäähän  veti.
Huurussa  oli  parta  sillä.

Ei  se  kyllä  rakastunut,
vaikka  kuinka  lämmitteli.
Justiin  kun  alkoi  lämmetä
se  petti  minut,  petti  monet.
Häipyi  muille  maille.

Jätti  muistot,  joille  paleltuneen
Minnuu  se  vähän  liivitteli.
mitä  ei  tähtösiäkään
ei  siitä  edes  palkaks  anna.

Oli  huurus  kuunsirppikin.
Moni  tiellä  onnetonna
manatteli  mainiosti
kait  se  siihen  tympeytyikin
ja  lähti  manoille  leppäilemään.

Tuleehan  se  uusi  aika
jolloin  taasen  kaipailllaan
ilimoja  viileempiä.
Ei  koskaan  mieli  meillä
ole  oikein  tyytyväinen
kelliin  moihin  muuttuviinkaan..

Teksti;Rita Vähäkuopus

Elämän polkuja Rita Vähäkuopus

Elämän polkuja 

Tiistaihin herätessä on pilvinen sää, mutta ei kauankaan kun alkaa tulla vettä ja reippaasti, lämmön asteita +7.9 kolmannen kerroksen korkeudella.....päivä jatkuu vuorottain antaen pilvipoutaa ja sadetta......liikennettä tuntuu olevan melko kovasti.....yhden naapuri osaketalon remonttihommat jatkuu vielä ainakin pihan osalta......sitä onkin riittänyt koko suven...

Sain yllätys DVD, jossa kuvattuna Raiskion siltatalkoot 1984, juuri parisen vuotta ennemmin mitä sinne rakennettiin oikea silta noin 300 metriä vastavirtaa päin. Oli tosin liikuttavaa sitä katsoa, sillä se kyseinen pukkisilta on merkinnyt silloin lapsena ja nuoruudessa paljon, jota siinä ensin jäiden aikaa huhtikuussa purettiin kyläläisten voimin ja sitten taas Simojoen jäiden mentyä ja veden laskettua uudelleen sen sillan rakentamisesta jatkuen. Kesto 39 minuuttia. 

Mukana siinä oli myös minun edesmenneet vanhemmat talkoohommissa, samoin monta muuta tuttua henkilöä. 
Kaunis kiitos sen toimittaneille henkilöille ja että minäkin sain sen itselleni. Näin todistaa, että miten upeita on ne entiset koulukaverit ovat, että vielä tuollaisellakin muistavat. 
Silloin oli aina hyvä talkoohenki kun jotain tehtiin kotiseudulla. Syksyisin puintitalkoot tai sitten tämä sillanrakennus ja purkuhommat keväisin.

Kaikki  asukkaat  tunsivat toisensa. Koulua lapset kävi samoissa kouluissa. Minun aloittaessa koulun oli vain ylä-ja alakoulu eli kaksi opettajaa, mutta  viidennelle siirryttäessä  tuli  kolmas  opettaja. Alakoulu aloitettiin maalaistalon pirtissä, missä oli pari ensimmäistä luokkaa. Keskiluokassa oli kolmas ja neljäs luokka ja yläkoulussa viides  ja  kuudes luokka. Viidenneltä ja kuudenneltakin sai  yrittää keskikouluun ja jotka ei menneet keskikouluun jatkoivat seitsemännen luokan jälkeen kirkolla  jatkokoulussa, joka kesti 3 - 4 kuukautta  ja  sen jälkeen oli  rippikoulu mikä oli kahdessa jaksossa suoritettava. Viikko  syksyllä ja kaksi viikkoa keväällä,  muistaakseen  niin  päin  se  oli? 

 - Sen jälkeen saattoi sukeltaa ns. suureen maailmaan, jollei se maalaistilan pito kiinnostanut. Alakoulun keittiöllä sain olla auttamassa keittäjää ja siellä keittäjänä oli kyseisen talon emäntä. 
Se oli mahtavaa kun huomasi, että luotettiin ja että osaa tehdä hommia ja haluaa myös oppia. Kesät meni heinä-, nauris-, elonkorjuu- ja perunapelloilla. Marjastus oli myös tärkeää kun niitä alkoi olla poimittavissa. Marjoja oli niin lähellä pihapiiriä, että saattoi kakruna, jopa pienen kupin ottaa ja käydä niitä katsomassa ja tietenkin samalla poimia. 

Sain olla myös isän mukana kalassa ja se kiinnosti, vaikka piti lähteä aamuyön tunneilla. Mutta se perkkaaminen olikin sitten inhottava juttu, kun kädet haisi sen jälkeen pitkään! 
Se ei oikein sopinut minun imagoon, kuten ei sopinut navetta hommatkaan! Ja sehän oli huono juttu silloin maalla jos ei navettaan lähtenyt. Ei oikein ollut minkään arvoinen ihminen? Olinkin sitten ns sisäkkö kotona, joka kantoi puut, tiskasi, siisti paikat, illoin aamuin ja varsinkin syömisen jälkeen.  Olin myös isän  mukana  pölli-ja tukkimetsissä  ja  parkkaushommissa.   Sainhan  5 penniä  pöllitä  kun parkkasin sen.     Se  on opettanut,  että  nuorena  on alettava,  jotta  ei  vieraannu  työnteosta.  En  ole  siitä  lainkaan  katkera,  että  on pitänyt lapsena aloittaa jo  työnteko,  sillä  se  on  pikkuhiljaa  vain  antanut  sisua,  että  mitään ei  saa  jos  ei  yritä..
Ruokailut oli maalla, sitä aikaa kolme kertaa päivässä. Aamiainen, päivällinen ja illallinen.

Koulun johtajaopettaja oli mies, taiteellinen ja hyvä persoona. 
Kotoisin Helsingistä. Piirsi Suomenkuvalehteen ja muistaakseen myös Lapin kansaan huumorikuvia. 
Kesälomien alkaessa johtajaopettaja Calonius lähti aina yksin kanootin kera pohjoiseen niin kauas, että oli vain vaivaisenkoivuja saatavilla, joilla sytyttää nuotio. Se asia ilmaistiin näin silloin. Kait siinä oli perääkin?

Hänen rouva oli lukenut tuomariksi, mutta oli silti koko ajan kotiäitinä ja heillä oli kaksi lasta, tyttö ja poika. Rouva suuntasi lasten kanssa, aina kohti Helsinkiä. Heillä oli poroja ja koiria. Opettaja Calonius ajoi aina talvella porolla, istuen pulkassa ja sitä oli mielenkiintoista seurata, että miten se hyppääminen siihen pulkkaan onnistuu? Poron pulkkaan hän hyppäsi aina vauhdissa. Kun he olivat lomilla. Minulle luotettiin heidän koirien ruokkiminen ja kukkien kastelu. 
Kyllä me  oppilaat  joskus  heittäytyimme  pikkuilkeiksiinkin.  Se  porukkahenki,  että  keksittiin  laittaa  milloin mitä  vaikka opettajan tuoliin,  että  kun  he  istuvat  sattuisi  jotakin  ja  niin  odotettiin tietenkin  sitä  epäonnistumista  siihen  pulkkaankin istuessa.. Näin on hyvä  myöntää niitä  vanhentuneita  tuhmuuksia.  Ei  mitään kaunista,  joten on aihetta  pyytää näin  julkisesti  myöhässä  kylläkin anteeksi  ne  kepposet. 

Kaurapuuroa piti keittää päivittäin iso kattilallinen ja viedä sitä niille koirille ja samalla kastella kukat. - Minut tietenkin palkittiin siitä, milloin sain kirjan tai jonkun erikoisen kynän. Muistan oikein hyvin millainen oli se ensimmäinen kynä, jonka sain kiitokseksi ja tuliaisiksi kun rouva lasten kanssa palasi kotiin. Kynässä oli Helsingin sataman kuva, jossa laiva seilasi sitä kynää kääntelemällä, se kulki pois satamasta ja taas takasin ja se täytettiin lyijyllä, että pystyi kirjoittamaan. Väriltään se oli muuten punainen. Se oli harvinaista! Ensimmäinen kirja oli Kesälintu, jonka luin moneen, moneen kertaan läpi. 

Joka kouluaamu vein johtajaopettajan perheelle litran maitoa. 
Myös aamulla kuudeksi minun piti viedä maito kelkalla liki parin kilometrin päähän, jossa kulki Valion maito-auto. Oli keli mikä tahansa. Isän ollessa kotona vei hän sen hevosella. Kun maalla myytiin naapurille maitoa, sitä sanottiin tinkimaidoksi.

Keskiluokassa ja alakoulussa oli yleensä naisopettaja. 
Minun opettajat olivat samat. Alakoulussa oli edesmennyt opettaja Vellamo Palovaara ja Matti Calonius yläluokassa. Alakoulun opettajat olivat sitten vaihtuvia. Muistan hyvin ensimmäisen alakoulun opettajan, joka oli Oulusta Marja-Leena Repola. (politikko Hannu Takkulan äiti,  joka  on  selvennyt  vasta  vuosien saatossa)  Hän opetti meille kotitaloutta, laulua ja iltaisin piti kerhoja siellä maalaistalossa, missä oli alakoulu ja se olikin mielenkiintoista. 

Kerhossa sai lisää oppia kun siellä usein askarreltiin jotain. Milloin Aku ankka lehdestä helminauhoja, kaulaan tai rannekoruiksi. Mosaiikkilevyistä pannunalusia. Kerhossa oleminen toi paljon uusia asioita meille. Kiitos, hänen! Samainen opettaja haastoi minut juoksemaan kilpaa hänen kanssa ja voitin hänet ja sain siitä palkinnoksi hänen oman kuvan, jossa hän soittaa harmoonia. Se on tallessa albumissa. Hän oli oikein mukava opettaja ja myös muista opettajista on minulla jäänyt mieleen oikein hyvä kuva. 
Ei mitään marmatusta, vaan hyvää opetusta, mitä koulussa kuuluukin opettaa! Ne on olleet hyviä eväitä elämän matkalle, kotikasvatuksen lisäksi, joita erityisesti arvostan. 
Vanhempien ihmisten kunnioitus oli yksi tärkeistä, mitä opetettiin kotona ja koulussa. Mutta tänään se oppi onkin kokonaan muuta! Kuulee haistatteluista lähtien, puhumattakaan kirosanoista, jopa lasten leikkipaikkoja ohi kulkiessakin, välillä monin sadatteluin! Ja sehän vain pitäisi olla kuulema tänään arvossa ylimmässä!

Ei tarvitse ihmetellä sitä, että millaista on opettaa koulussa sitä porukkaa joka on kasvatettu sellaisessa hengessä ja ympäristössä ja mitä siitä seuraa? Tänään on mäyräkoirat käyneet tärkeemmiksi, mitä lapset! Tuloksia on siitä nähty yhteiskunnassa ja paljon! 

Koulun käynti oli minulle tärkeää. En olisi ollut pois edes sairaana, ja äidin sairastellessa jouduin jäämään kotiin tekemään kotitöitä ja silloinkin tuli varkain kyynel silmiin kun ei päässyt kouluun menemään. Ihmettelinkin sitä, että miksi toiset ovat pois niin mielellään?

Palatakseen vielä siihen pukkisilta asiaan mistä tämä juttu repesi......kun ei ollut kestävää jäätä ja eikä siltaa niin meillä kotona sai yöpyä niitä koululaisia, jotka kulkivat sen Simojoen toiselta puolen kouluun. Se olikin hauskaa! Silloin aina juttua piisasi melko myöhään, aina kummitustarinoista lähtien ja välillä piti jo meitä vanhempien toppuutella nukkumaankin, että aamulla jaksaa nousta kouluun lähtemään. Me nukuttiin aina pirtin lattialla  siskonpedissä  ja se olikin siinä parasta kans, niin miksei jututkin......  Pukkisiltatalkoista on ainakin pari  videota YoyTubessa.....

Lähettänyt Rita Vähäkuopus 2nd October 2012

Joulukortti

Joulukortti: http://youtu.be/RRzJd4ID8kc


Joulukortti: http://youtu.be/RRzJd4ID8kc

Joulukortti youtu.be Joulukortti 02