maanantai 19. heinäkuuta 2010

Runot jatkuu

ÄITI KAIPPUUSSAAN Syksyllä 2009

Niin monta iltaa tuo äiti itki
ja ootti koska hän palajaa
vain mustat pilvet nuo yllä maisen
ne peitti kaiken entisen.

Aami toi vain saman tunteen
ei kuulu kolke rappusil
hän peittää kasvot esiliinaan
ja kädet yhteen ristien.

Surun murheen niin monta kertaa
hän peittää muilta käsillään
ja viestiks joskus hän hymyyn yltyy
pettäen kaikelt vain itseään.

1 kommentti:

Rita Vähäkuopus kirjoitti...

Siin äiti on jäänyt yksin ja kaipaan mielessään rakastaan, vaikka tietää, että ei hän koskaan palaa, mut sen surun hän yrittää peittää läheisiltään...

KYYNELTEN TARHA

  KYYNELTEN TARHA Käy   välillä  kyyneleet   kuiviin😢 kun   noita  uutisia katselee. Ei   riitä  nästuukit   nekään on  haettava  ...