Runot jatkuu

SIEL VIRASTOIS  90-luvun alussa

Menihän mie asialle virastoon
tiehikkin sellaasseen oikheeseen.

Luullin asioistani tietähvän jottain
ei pahus ei se siltä, - se tunthunut.

Siellä neuvottihin
mene toisseen ja meninhän mie.

Oli asennointuminen
aivan yhtä kopakkaa.

Niin, olihan asiakas vain,
mitä ny olisin tiennyt lain?

Ne opettivat minuha
sinun täytyy ihimistä kumartaa.

Nyt ymmärrän tokkee
ei olekkaan asiakas - ihiminen!

Ne on ihimissii,
jotka siel pöyän
takhaa  mulukhoilee,
ne päättää
ne julistaa
mittähi sinun tulisi,
vielä rustistaa.