Runot jatkuu

VANHUS YKSIN 90-luvun alussa

Näen vanhuksen,
joka kulkee kumarassa
ja on kovasti mietteissään...
Menen hänen luo ja kysyn miksi
on vanhus nyt niin allapäin?

Hän vastaa.
On vain niin yksin hän,
että ei kukaan tuu,
ei soita ovikelloa
eikä kolkuta lain,
missä nyt mahtaa olla
ystävät vain?

Sitten hän kuitenkin
ilostuu ja sanoo.
Mutta! Olethan sinä,
ystävä tosi kun tulet
minun oloani ja
ajatuksiani kyselemään!

Jatkaen huolissaan,
sitten siihen. -
Tuletko toisten,
kun näet minut allapäin?
Vastaan. Kyllä!
Tulen toisten
sillä sinussa, vanhus
on niin paljon opittavaa!