tiistai 17. elokuuta 2010

Runot jatkuu

AURINKO ON KUMMA

Auringon vaikuttaessa,
kuljen kummasti liidellen
kuin siniperhon lailla,
etsien hunajaa
haistaen, nuuhkien
ja jopa maistaen..


YSTÄVÄLLE,
työ- ja lenkkikaverille, joka nukkui ikiuneen  to 06.08.2010

Pidit kädestä kiinni,
annoit turvaa mulle,
niin äkkiä kuitenkin
lähdit sä pois!

Sinä soitit vain mulle,
luvaten tulla katsomaan,
et tullut ja sanasi, - 
oli vain viimeinen.

" Kyllä sinä toivut,
mutta, - minä en "
nyt on vuoroni mun
ja mentävä vuorollain"

Näin ystävä jättää
aika kun on, 
ei enempää hyvästellä,
niin säästytään kyyneliltä.

1 kommentti:

Rita Vähäkuopus kirjoitti...

Työ-ja lenkkikaverin, ystävän, maailmanparantajakaverin ja marjakaverin surutyön aloittamiseksi kirjoitettu;

Hän nukkui 6.8.2010, ikiuneen, sairaalassa, mutta muistot ovat rakkaita ja kalliita ja ne elävät muistoina aina...kiitos siitä ajasta....

KYYNELTEN TARHA

  KYYNELTEN TARHA Käy   välillä  kyyneleet   kuiviin😢 kun   noita  uutisia katselee. Ei   riitä  nästuukit   nekään on  haettava  ...