Runot jatkuu

METSÄSSÄ       2000 luvun alussa

Kuljin metsässä polkua kapeaa,
siitä erosi, niitä sivuillekkin monta.
Oli halu mennä niitä jokaista tutkimaan,
et minnehän ne vie, ja mitä on siel lie?

Poikkesinkin niille, mutta mitä,
näin mustiamarjoja vai oliko ne sinisiä,
mustikoita varmaan, ja sit poiminkin niitä
ja poimin toisenkin astian..

Kuulin linnun laulua ja jotain puron solinaa,
oli itikoitakin tullut mua kiusaamaan.
Pyyhkäsin voidetta hiukan kasvoihin vain,
sillä luotin, oman ekoni sillä, paremmaks saan?

Näin siellä jäniksiäkin, puiden välis
ne juoksi, kuin minua säikkyä, säikyttäen?
Katsoin niitä ja ajattelin, et kyllä, -
on meno vähän liukkaampaa ku miul?

Ilma oli puhdas ja siellä siksi,
aika tosin vierähtikin.

Istuin kannon päälle,
ja kaivoin repusta evästä,
sitä söin,  ajatellen,
että vieläkös kehtaan,
niitä polkuja tallustaa
 - ja tarkistaa?

Kyllä! Vielä kuljin, 
ja kuulin, niin monen linnun
laulua visertävän.
En tuntenut niitä,
mitä nyt pääskysen
voi - toki olihan
siellä sirkkukin.

Kun astiat täyteen tulivat
käännyin polulla
takaisin kotihin.
Nyt vasta huomasin. - 
Oi, kuinka paljon olikaan
niitä marjoja vielä siel!