Runoja

ETSIVÄ KIIREINEN



Ai, se etsivä?
Hän ovikelloani soitti
ainakin kolome kertaa.
Niin aattelin mikäs se
sinne ny on tullut
ku niin kovasti soitteloo?


Oli varmaan jottain mieles
ku niin varmana sisälle tulloo?
Piti tavarat lakanal
ensin peittää
ku men ovvee avvaamaan.


Hän tutkikin ensi komerot
ja sit pöyän alussetkin.
Ihimittelin ensin miksi
se käy niin tuttavalliseks?


Vihdoin, hän otti taskusta paperin
ja sitä hän selaili ja sit
esitteli, on etsivä sellainen.
Ku paikat oli sotkuiseks saanut
hän aivan rauhoittui ja
anteeksi pyydellen.


Lukkii vielä sen paperinsa uuelleen.
Niin - olinkohan sittenki tullut
väärään osoitteeseen?
Hän tutki ja tutki.
Mut kupin kahaveeta
hänelle keitin.


Tuli meistä ystävät.
Hän huomasi, olen toinen
kuin mitä kiirreessään lueskeli..
Hän alkoi jo ystävystyä
ja kysyi jopa puhelin numeron.
Saatuaan sen,  hän hyvästeli.


Alkoi soitella sitten
hän oli sellainen
etsivä kiireinen.