Runoja

RAKKAUDEN TAUTI 


Rakkaus on tauti monenlainen
se saa kummia aikaan.
Toiset nousee unelmien pilviin
ja toiset laskee rotkoon syvimpään.

Voi se sydämen lepatus
ja kuinka se kuumottaa
ku se veri kiertää aorttaa.
Rakkaus syttyy, se ei kysy aikaa
eikä se kysy sen seuraustaan.

Se on niin kummallinen tauti
se kävelyttää, se soitattaa
ja se saa jopa kirjeen kirjoittamaan.
Rakkaus on kosketusta toiseen
ja niin sähköistyy yhteistyö.

Ja kun ilta saapuu tai oli aamu
niin silloin - lemmiskelemään
tai toiset sotimaan se pakottaa.
On se niin kummallinen
fiirus vai olisiko se bakteeri
tarttuvainen olio, joka lepattaa?

Rakkauen aallot,
ne vain loimuaa
ja liehuaa
kuin revontulet
taivaalla Lapinmaan.