Runo

UNELMOIDA


Ihanuus kuulukoon iltaanne 
ja onnellisten siltaan,
sateenkaaren päähän asti, 
vaik ei juuri, sellaista nyt näy.
 - mut unelmoida kaikki voivat,
käyden matkan silmät kiinni, 
ajatukset hetken samoamaan
 vaik, saarille sinisille, 
toiset valvoo, toiset nukkuu, 
vuoroin työn on arki, 
 - johon hukkuu?
Laita siihen vastinetta, 
pieni tauko, suo itsellesi,
niin saat valoa hetkeen.

Runoja

JATKUVI PÄIVÄ  

Aurinko paistaa, mut vettä ei sada, 
lunta on kaikki, vaan valloillaan, 
valkeata hohtaa, luonnossa kohtaa 
jokainen kulkija matkallaan.


Päivät nyt tässä pitemmäksi
kaiketi jatkavat kulkuaan
aurinko ylemmäs, ylemmäs nousee, 
kirkastaen mielenkin jokaisen sen.