Runo

UNELMOIDA


Ihanuus kuulukoon iltaanne 
ja onnellisten siltaan,
sateenkaaren päähän asti, 
vaik ei juuri, sellaista nyt näy.
 - mut unelmoida kaikki voivat,
käyden matkan silmät kiinni, 
ajatukset hetken samoamaan
 vaik, saarille sinisille, 
toiset valvoo, toiset nukkuu, 
vuoroin työn on arki, 
 - johon hukkuu?
Laita siihen vastinetta, 
pieni tauko, suo itsellesi,
niin saat valoa hetkeen.