Runot jatkuu

NUORUUDEN AATOKSISSA

Käsi kädessä nuorena silloin      

me kuljimme polkuja myöten. 

Hymy nauru vain kasvoillasi 

joihin ihastuin korvia myöten.

Sinua palvoin vain, sinua ajattelin 

olit minulle maailman suurin.

Ei muuta siihen kaivannutkaan, 

kuin hetken vain hiljaisuutta.

Me jatkoimme pienin askelein  

ja onnemme lumosi kaiken.

Oli poskilla puna, oli katseesi se

joka yhdisti meit kokonaan.

Televisio ohjelmat

Tässä vasta oli aiheena jossakin asiaohjelmassa, että  kuinka kaikenlaisiin puhelinluetteloihin tarjotaan yhteystietopaikkaa.


Missä keskustelussa toimittajat totesivat, että kaikki puhelinluettelot ovat tarpeettomia, heidän mielestä!


Olen kokonaan eri mieltä niin kauanko on iäkkäitä ihmisiä, joilla on vain lankaliittymä ja vaikka olisi rinnalla kännykkä, mutta heillä ei ole tietokonetta.


He kylläkin etsivät totutusti numerot PUHELINLUTTELOSTA, ei soittaen jokaista yhteystietoa operaattoreilta!


Tavan puhelinluettelo on tarpeen!!!!

Runot jatkuu

PÄTEVYYS KUKOISTAA


Voi, voi  kiinteistönhoitajaa!
Siivouskomeron  hyllyjä 
ei voi  kiinni laittaa    
kun taloudes on jääkaappi. 
Hän  opastaa! 
Et voip  niitä lattiallaki  pittee!
Hui! Se  jääkaappi on kylläkin  
puolentoista  metrin  piäs!
Kaiken lopuksi  hän toteaa, 
et voipihan sen siivouskomeron 
kokonaan  uudeks vaihtaa!


Voi, voi  kiinteistönhoitajaa!
Hän  ei  tiedä?
Mikä  on  lakananvetolaite?
Ei  pora  hänen  käsissään  pysy! 
Ei  luotu  se  hänen  toimenkuvaan! 
Sellaista  ei  ees  oo!
Hän  kyl  sitä  yrittää 
korkeuteen  ylä  katseen? 
Mut  asukas  parka
sitä  käyttäessään 
saa  otsaana,   
muistoks  mustan loven.
Lopuksi  hänet  armahtaa, 
Isännöitsijä,  paras!
Hän neuvoo; 
Että  sen  voipi  laittaa,  
vaik  unohdukseen  
varaston  nurkkaan  sellaaseen!  


Voi,   voi  kiinteistönhoitajaa!
Viel  lämmönkin  
hän  joutuu  tarkistamaan?  
Kävellen  keski  lattiaa  
mittari   kourassa  toteaa;
Ainahan  ulkona   
lämpötilat  muuttuvi  
ja  asunnossa  samaten! 


Niin  kierii  rahat  yhtiövastikkeen 
ja  asukkaat  käpertyy  itsekseen  
aivan  nurkkaan, omaan  lokeroon!




Ei   enään   haasta  asukas,  
vaan   hapuilee,  kiinteistönhoitaja   
-  kukkopoika,  tarmokas!

Elämän polut jatkuu..

Lauantai 4.2 oli upea pakkaspäivä ja mikä siitä teki  erikoisen, että jokainen sai pistää ravintolan pystyyn minne halusi, vaikka kotiinsa.


Kolmannessa kaupunginosassa  Karhunkaatajantiellä oli asukasyhdistys tehnyt tempauksen ja se oli todella onnistunut!


Aurinko Paari oli auki klo 13.00 - 15.00 ja nimi myös oli onnistunut ja oikein ilman mukainen.


Tarjottavaa oli suolaista ja makeaa ja mikä parasta porukkaa kävi ja oikein iloisin mielin kuin auringon paiste olivat jokainen liikkeellä, pakkasen punatessa kauniiksi poskipäitä.


Alue TV kävi myös paikalla kuvaamassa ja haastattelemassa, josta  juttua  heidän sivuilla.