Elämän polkuja

Tiistaihin herätessä on pilvinen sää, mutta ei kauankaan kun alkaa tulla vettä ja reippaasti, lämmön asteita +7.9 kolmannen kerroksen korkeudella.....päivä jatkuu vuorottain antaen pilvipoutaa ja sadetta......liikennettä tuntuu olevan melko kovasti.....yhden naapuri osaketalon remonttihommat jatkuu vielä ainakin pihan osalta......sitä onkin riittänyt koko suven...

Sain yllätys DVD, jossa kuvattuna Raiskion siltatalkoot 1984, juuri parisen vuotta ennemmin mitä sinne rakennettiin oikea silta noin 300 metriä vastavirtaa päin. Oli tosin liikuttavaa sitä katsoa, sillä se kyseinen pukkisilta on merkinnyt silloin lapsena ja nuoruudessa paljon, jota siinä ensin jäiden aikaa huhtikuussa purettiin kyläläisten voimin ja sitten taas Simojoen jäiden mentyä ja veden laskettua uudelleen sen sillan rakentamisesta jatkuen. Kesto 39 minuuttia. 

Mukana siinä oli myös minun edesmenneet vanhemmat talkoohommissa, samoin monta muuta tuttua henkilöä. 
Kaunis kiitos sen toimittaneille henkilöille ja että minäkin sen sain itselleni. Näin todistaa, että miten upeita ne entiset koulukaverit ovat, että vielä tuollaisellakin muistavat. 
Silloin oli aina hyvä talkoohenki kun jotain tehtiin kotiseudulla. Syksyisin puintitalkoot tai sitten tämä sillanrakennus ja purkuhommat keväisin.

Kaikki asukkaat tusivat toisensa. Koulua lapset kävi samoissa kouluissa. Minun aloittaessa koulun oli vain ylä ja alakoulu eli kaksi opettajaa, mutta viidennelle siirryttäessä tuli kolmas opettaja. Alakoulu aloitettiin maalaistalon pirtissä, missä oli pari ensimmäistä luokkaa. Keskiluokassa oli kolmas ja neljäs luokka ja yläkoulussa viides ja kuudes luokka. Viidenneltä ja kuudenneltakin sai yrittää keskikouluun ja jotka ei menneet keskikouluun jatkoivat seitsemännen luokan jälkeen kirkolla jatkokoulussa, joka kesti 3 - 4 kuukautta ja sen jälkeen oli rippikoulu mikä oli kahdessa jaksossa suoritettava. Viikko syksyllä ja kaksi viikkoa keväällä, muistaakseen niin päin se oli? 

 - Sen jälkeen saattoi sukeltaa ns. suureen maailmaan, jollei se maalaistilan pito kiinnostanut. Alakoulun keittiöllä sain olla auttamassa keittäjää ja siellä keittäjänä oli kyseisen talon emäntä. 
Se oli mahtavaa kun huomasi, että luotettiin ja että osaa tehdä hommia ja haluaa myös oppia. Kesät meni heinä-, nauris-, elonkorjuu- ja perunapelloilla. Marjastus oli myös tärkeää kun niitä alkoi olla poimittavissa. Marjoja oli niin lähellä pihapiiriä, että saattoi kakruna, jopa pienen kupin ottaa ja käydä niitä katsomassa ja tietenkin samalla poimia. 

Sain olla myös isän mukana kalassa ja se kiinnosti, vaikka piti lähteä aamuyön tunneilla. Mutta se perkkaaminen olikin sitten inhottava juttu, kun kädet haisi sen jälkeen pitkään! 
Se ei oikein sopinut minun imagoon, kuten ei sopinut navetta hommatkaan! Ja sehän oli huono juttu silloin maalla jos ei navettaan lähtenyt. Ei oikein ollut minkään arvoinen ihminen? Olinkin sitten ns sisäkkö kotona, joka kantoi puut, tiskasi, siisti paikat, illoin aamuin ja varsinkin syömisen jälkeen. 
Ruokailut oli maalla, sitä aikaa kolme kertaa päivässä. Aamiainen, päivällinen ja illallinen.

Koulun johtajaopettaja oli mies, taiteellinen ja hyvä persoona. 
Kotoisin Helsingistä. Piirsi Suomenkuvalehteen ja muistaakseen myös Lapin kansaan huumorikuvia. 
Kesälomien alkaessa johtajaopettaja Calonius lähti aina yksin kanootin kera pohjoiseen niin kauas, että oli vain vaivaisenkoivuja saatavilla, joilla sytyttää nuotio. Se asia ilmaistiin näin silloin. Kait siinä oli perääkin?

Hänen rouva oli lukenut tuomariksi, mutta oli silti koko ajan kotiäitinä ja heillä oli kaksi lasta, tyttö ja poika. Rouva suuntasi lasten kanssa, aina kohti Helsinkiä. Heillä oli poroja ja koiria. Opettaja Calonius ajoi aina talvella porolla, istuen pulkassa ja sitä oli mielenkiintoista seurata, että miten se hyppääminen siihen pulkkaan onnistuu? Poron pulkkaan hän hyppäsi aina vauhdissa. Kun he olivat lomilla. Minulle luotettiin heidän koirien ruokkiminen ja kukkien kastelu. 

Kaurapuuroa piti keittää päivittäin iso kattilallinen ja viedä sitä niille ja samalla kastella kukat. - Minut tietenkin palkittiin siitä, milloin sain kirjan tai jonkun erikoisen kynän. Muistan oikein hyvin millainen oli se ensimmäinen kynä, jonka sain kiitokseksi ja tuliaisiksi kun rouva lasten kanssa palasi kotiin. Kynässä oli Helsingin sataman kuva, jossa laiva seilasi sitä kynää kääntelemällä, se kulki pois satamasta ja taas takasin ja se täytettiin lyijyllä, että pystyi kirjoittamaan. Väriltään se oli muuten punainen. Se oli harvinaista! Ensimmäinen kirja oli Kesälintu, jonka luin moneen, moneen kertaan läpi. 

Joka kouluaamu vein johtajaopettajan perheelle maidon. 
Myös aamulla kuudeksi minun piti viedä maito kelkalla liki parin kilometrin päähän, jossa kulki Valion maito-auto. Oli keli mikä tahansa. Isän ollessa kotona vei hän sen hevosella. Kun maalla myytiin naapurille maitoa, sitä sanottiin tinkimaidoksi.

Keskiluokassa ja alakoulussa oli yleensä naisopettaja. 
Minun opettajat olivat samat. Alakoulussa oli edesmennyt opettaja Vellamo Palovaara ja Matti Calonius yläluokassa. Alakoulun opettajat olivat sitten vaihtuvia. Muistan hyvin ensimmäisen alkakoulun opettajan, joka oli Oulusta Marja-Leena Repola. Hän opetti meille kotitaloutta, laulua ja iltaisin piti kerhoja siellä maalaistalossa, missä oli alakoulu ja se olikin mielenkiintoista. 

Kerhossa sai lisää oppia kun siellä usein askarreltiin jotain. Milloin Aku ankka lehdestä helminauhoja, kaulaan tai rannekoruiksi. Mosaiikkilevyistä pannunalusia. Kerhossa oleminen toi paljon uusia asioita meille. Kiitos, hänen! Samainen opettaja haastoi minut juoksemaan kilpaa hänen kanssa ja voitin hänet ja sain siitä palkinnoksi hänen oman kuvan, jossa hän soittaa harmoonia. Se on tallessa albumissa. Hän oli oikein mukava opettaja ja myös muista opettajista on minulla jäänyt mieleen oikein hyvä kuva. 
Ei mitään marmatusta, vaan hyvää opetusta, mitä koulussa kuuluukin opettaa! Ne on olleet hyviä eväitä elämän matkalle, kotikasvatuksen lisäksi, joita erityisesti arvostan. 
Vanhempien ihmisten kunnioitus oli yksi tärkeistä, mitä opetettiin kotona ja koulussa. Mutta tänään se oppi onkin kokonaan muuta! Kuulee haistatteluista lähtien, puhumattakaan kirosanoista, jopa lasten leikkipaikkoja ohi kulkiessakin, välillä monin sadatteluin! Ja sehän vain pitäisi olla kuulema tänään arvossa ylimmässä!

Ei tarvitse ihmetellä sitä, että millaista on opettaa koulussa sitä porukkaa joka on kasvatettu sellaisessa hengessä ja ympäristössä ja mitä siitä seuraa? Tänään on mäyräkoirat käyneet tärkeemmiksi, mitä lapset! Tuloksia on siitä nähty yhteiskunnassa ja paljon! 

Koulun käynti oli minulle tärkeää. En olisi ollut pois edes sairaana, ja äidin sairastellessa jouduin myös jäämään kotiin tekemään kotitöitä ja silloin tuli varkain kyynel silmiin kun ei päässyt kouluun menemään. Ihmettelinkin sitä, että miksi toiset ovat pois niin mielellään?

Palatakseen vielä siihen pukkisilta asiaan mistä tämä juttu repesi......kun ei ollut kestävää jäätä ja eikä siltaa niin meillä kotona sai yöpyä niitä koululaisia, jotka kulkivat sen Simojoen toiselta puolen kouluun. Se olikin hauskaa! Silloin aina juttua piisasi melko myöhään, aina kummitustarinoista lähtien ja välillä piti jo meitä vanhempien toppuutella nukkumaankin, että aamulla jaksaa nousta kouluun lähtemään. Me nukuttiin aina siskonpedissä ja se olikin siinä parasta kans, niin miksei jututkin......