ELÄMÄN PORTAAT
30.6.2013

Kiipeän portaita ain ylöspäin
ei koskaan nää lopu kyllä näin.
Annan kasvulle varaa,
mä jatkan taas ylöspäin
ja huomaan siellä
koht valon vilkkuvan vaan.

Ei sanoja ole mulla laisinkaan
minä taasen kiipeän vaan ylöspäin
joku herkästi kysyy; 
etkö pysähdy koskaan?

Minä vastaan; Kyllä pysähdyn
kun hyvän pysäkin nään.
Saan kasvua siitä, kera uuden ystävän.
Hän lausuu kiittäen - matkasta ylöspäin.
Joka aina vain kulkee taas ylöspäin...

Ei portaat ole silti lainkaan vähentyneet
ne muuttaa vain väriä, ain uudelleen.
Olen pysähtynyt nyt ja lausun kiitoksen
Oli mulle matka tää tarpeellinen.

Sain voimaa uuteen jatkumiseen
matkalle voimia uuteen elämiseen. R.V.