EI TASAN MENE

 Voi sie Luojaemo!
Veit monelta viimeiset,
annoit toisille enemmän
kannoit kekoon muurahaiset
ja itkuun puhkesi eurottomat.

Onnemyyrät sai 
rahalla sen
ostaen äkyrikkaan auton,
osti hienoot viljapellot
osti metsät ja maatilat.

Mutta se köyhä rutoinen
sai vain resusen täkin, housut, 
pöytäliinankin tomuisen
majan viereen roskakopin
sulatellen sirkkojen luita
tihrutellen tiirusteli
katsoi katalaa menoa.

Siellä manasi joutavia
ja ooti luita jyrsittyjä
sekä pohjia maitopurkin
ja kolhuja saaneita tomaatteja...