MONINAINEN MAAILMA

Annetaan pienoinen hetki, unelmoimiselle
ja kaikelle kuvittelulle vallaton määränpää...

Pian siitä kuitenkin palamaan joutuu...

Maailmaan, jossa tuulet nurkkia riepoo,
vesisade rankkakin, pehmentää alta maat.

Aurinkokin hymyilee, ja sille saat sit nauraa,
tähdet joskus taivahankin täällä koristaa...

Pakkasetkin paukkuvat ja huurre paikat valtaa.
Ukkonenkin, salamoiden, jossain jyräisyttää...

Onneksi on monenlaista, eikä tylsyys valtaa
met vain siinä mukanamme, oman paikan suojaa...

teksti; Rita Vähäkuopus