HARAKAN ILOT

Harakka nauraa räkätti aidalla.

Kävelin polkua, 
eteenpäin hiljalleen.

Harakka jatkoi nauramistaan,
kunnes käännyin katsomaanN
hänen ilojaan.

Se hiljeni, se sai nautinnon,
kun huomasi, että ymmärsin sen
kun luulen, että meillä on kesä. 

Teksti; Rita Vähäkuopus.