KULKURI KUIN MUUTTOLINTU

KULKURI KUIN MUUTTOLINTU

Kevät  keikkuen  tulevi.

Niin  saapui  kevään  tullen  aina
mutkan  takaa,  mies  kulkevainen.

Hän  maalaistaloon  poikkesi.

Hänelle  peti  tarjottihin,
oven  pielestä  pirtin.
Siinä   nukkui  unet  monet,
eikä  koskaan  valitellut.

Hän  talven  terveiset
toi  kaupungista,
tarinat  makeat  makoisat
ja  kirkaspullo  povessansa,
kahviinsa  lisäsi  mausteheksi
ja  majoittui  kesäksi  talohon.

Uusi  ikkunat   tupahan, 
milloin  nosti  yläkaton,
milloin  heinätöis  autteli.

Kuunteli  emäntää  sujuvasti
ja  isännän  tarinat  keikkuvasti
keräten   ne  muistilokeroihin
joita  talven  myöten
muisteli  kaupungin  porukoissa.

Kunnes  jälleen  kelit
syksyn  saapui, 
kulkuri  pakkasi  reppunsa,
kiitti   ja  suuntasi kaupunkiin,
vei  jutut  mennessänsä.

Viettäen  taas  talven  kaupupungissa,
kunnes   koitti    uusi  kevät
jatkui  sama   tahti  hällä.
Eleli   kuin  muuttolintu,
se  sopi   hänen  elämälle.

teksti;Rita Vähäkuopus