SURU JA ONNI
Suru ja onni kulkee käsi kädessä.
Suru ei kysy aikaa.
Se tulee kutsumatta,
se tekee pesänkin sydämeen.
Se on kuin mateleva mato,
se kiemurtelee salaa?
Se ei lähde paapomalla,
se ei poistu apeudella.
Se poistuu vasta
kun ottaa otteen lujan,
kunnioittamalla itse itseään.
Onni se tulee myös yllättäin
sekin myös joskus tekee pesän.
Mutta se vaatii hoitamista
se vaatii huomioimista.
Se antaa iloa monta,
se tekee sydämestä
kauniisti sykkivän,
hymyn suupieliin,
silmiin kirkkaan katseen
ja poskillekkin punan
ihanan ja säihkyvän.
Se tulee kutsumatta,
se tekee pesänkin sydämeen.
Se on kuin mateleva mato,
se kiemurtelee salaa?
se ei poistu apeudella.
Se poistuu vasta
kun ottaa otteen lujan,
kunnioittamalla itse itseään.
sekin myös joskus tekee pesän.
Mutta se vaatii hoitamista
se vaatii huomioimista.
Se antaa iloa monta,
se tekee sydämestä
kauniisti sykkivän,
hymyn suupieliin,
silmiin kirkkaan katseen
ja poskillekkin punan
ihanan ja säihkyvän.
sanat; Rita Vähäkuopus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti