lauantai 27. joulukuuta 2014

VAIKERTAMISEN HETKONEN

Astui  hän  saippuaan  liukkaaseen.
Hampaat  kosketti  pepsodenttiin
huulet  jäi  kiinni  siihen.

Silmät kastui   kyyneliin
nenä  tuhisi,
ääni  takertu  kurkkuun  jumiin.

Korvat  vinkui  ja  tuikkasi
päätä  särki  vietävästi.

Mikä  siihen  konsti  parhain,
mikä  sitä  lieventäsi?
Kysyi; Kaikelta  raamitettu.

Ei  auttane  muu  kuin varovaisuus,
kuiskasi  joku  jouten  ollen.

Kaikelta raamitettu; 
Ei  astutunut  kylppäriin  varpaallakaan,
ei  pessyt hapaita, ei valittanut  ääneen
sai   kyl   tilaa  yksikseen.
Miten  lieneen  assiit  nyt?
Kun  se  on  kokonaan  vaiennut?

Teksti; Rita Vähäkuopus

Ei kommentteja:

KYYNELTEN TARHA

  KYYNELTEN TARHA Käy   välillä  kyyneleet   kuiviin😢 kun   noita  uutisia katselee. Ei   riitä  nästuukit   nekään on  haettava  ...