AURINKO

AURINKO

Eilen! -


Se  sai  kaikki  hymyilemään.

Sulatteli  aamuiset  jääriiteet,
tehden  ne  vesilammikoiksi.

Onko  se  auringolta  rakkautta,
kun   kastelee   jalkamme  lämpöiset?

Kiiltelevät  hanget,
hetkessä  pehmenteli,
pettäen  niitten  kantavuuden.

Kutsuen  pilkkijät  jäälle,
nauraen  niiden  töpinöille,
kun  he   tyhjää,  osin  houkutteli.

On  se  melkoinen  kellukka,  arskaksi,
ja   monen  assiin  synnyttäjäksi?


Tänään! -


Se  ovela   mollukka  
näytti  - vain   itsensä.

Petti  peijakas,
meni  verhoin  taa,
antaen  tuulelle   periksi
ja  tehden  taivaan,
aivan  harmajaksi
ja  asteet  lämmön puoliseksi.

Heittää   se  kyllä,
herjaa   osaa,
ja  on  joskus  ovelampi  
kuin  koneet,
jotka  ihminen  keksi.

teksti; Rita Vähäkuopus