Joku onnessaan odottaa ystävää
toinen pakoon säntää kiireellään.
Kolmas onnen oivaltaa
toinen pakoon säntää kiireellään.
Kolmas onnen oivaltaa
ja nauttii hetkestä jokaisesta.
Joku taas tekee kuplia kateudessaan
ja itse siihen monttuun pujahtaa.
Eikö toki onnen soisi
jokaiselle kulkijalle,
oli tumma, oli vaalee
taikka punainen ja tulinen?
Onnea on monenaista,
toinen sen vaan osaa piilottaa.
Eihän kaikkea voi jakaa,
ei ees onnen tulisuutta,
eikä hetkiä unelmain,
vaan se on koettava itse
ja olla iloinen ja onnellinen.
Joku taas tekee kuplia kateudessaan
ja itse siihen monttuun pujahtaa.
Eikö toki onnen soisi
jokaiselle kulkijalle,
oli tumma, oli vaalee
taikka punainen ja tulinen?
Onnea on monenaista,
toinen sen vaan osaa piilottaa.
Eihän kaikkea voi jakaa,
ei ees onnen tulisuutta,
eikä hetkiä unelmain,
vaan se on koettava itse
ja olla iloinen ja onnellinen.
teksti;Rita Vähäkuopus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti