lauantai 17. helmikuuta 2018

AJATUKSIA, runo

Ei onnet kukkineet omenapuissa
vaan aivan jossakin muualla.
Ei leivon lauluu pakkasel kuulla,
vain kenkien anturas narina.

Ei keltaneenkaan meille loista
vaan kuun valoisuus yllättää.
Ei valkosinna maat loista
kesäkuussa mieliinkään.

Vain vihreyden tuoksu sieraimissa
monen meillä nyyhkyttää.
silmät silloin vettä vuotaa
vaikka ilo mieles on ylimmillään

Miksipä mä mietin tässä
lumen suloo poies vaan
ja ootan pukeutumista vähäisempää
ellen lennä lämpimään.

Ajatuksia monenlaista
joskus mieleen pulpahtaa
niillä sitten mielet monet
luoden uutta unelmaa.

Sanat;Rita Vähäkuopus

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kappas vaan, kivasti on ilmaistu

KYYNELTEN TARHA

  KYYNELTEN TARHA Käy   välillä  kyyneleet   kuiviin😢 kun   noita  uutisia katselee. Ei   riitä  nästuukit   nekään on  haettava  ...