tiistai 12. helmikuuta 2019

Yllättävä roskien vientireissu 6 / 2018


YLLÄTTÄVÄ ROSKIEN VIENTI REISSU


On  aikaa  vierähtänyt
kun tääl  viimeks
näppäilin  ajatuksiani.

On  sattunut  paljon.

Astuin  pihalla  sirpin  päälle,
se  liikkumiseen vaikuttaa paljon
ja laukaisi pöpöt kehooni mun.

Olin  ennen  musikaaleis,
kävin  palvelutalois  keikal,
kolmekkin  keikkaa  päiväs,
mut  nyt  ei  enään  kanna 
mun  askeleet  sinne  asti.
teki  vaikeudet  sirppi,
sille se  ei  ole  desifioitu.

Käyn  kuitenkin  lenkil  hetkin
käyn  kokeilemas  kuntoani.
Väliin  menee  se  upeasti
väliin  selkääni,  - taas  vihottelee.

Se  viikkojen  makuu  sairaalas
vei  kuntoni   melko  haparaks,
mut  kyllä  se  siitä  vielä
minut  päästää  vapaasti  aivan
ja  hitaasti  käppäilemään

Teksti; Rita Vähäkuopus



Kuva  otettu  heti  kotiin tultua  päivystyksestä

Tapaturma;  sirpin  päälle  astuin  vahingossa  kotipihalla  27.6.2018  ja  sen  jälkeen  alkoikin  eristyksessä  oleminen  useita  viikkoja,  kun  sain    bakteerin  joka  uusi  ja  uusi.

  
Kuva otettu terveyskeskuksessa  kun  hoitaja  vaihtoi  suojaa ja lääkitsi  sitä.

Haavaa  hoidettiin   terveyskeskuksessa,  että  siellä  piti  välillä  käydä  parikin  kerta  viikossa,  mutta  siitä  huolimatta  alkoi  kuumeilu  kun  se  tulehtui  ja  niin  alkoi  veriarvojen   laskeminen  ja  niiden  myötä  ambulanssi  matkat  kohti  sairaalaan,  ensiapuun.   Saunominenkin  oli  kielletty  puoleen vuoteen. 
Viimeksi  oli  ambulansissa  naishenkilöitä,  jotka  yrittivät  laittaa  minulle tippaa,  mutta  saivat  vain   reikiä   ja  mustelmia  molempiin   käsivarsiin.  Soittivat  sitten  baaritaksin,  jossa  oli  myös naiskuljettaja  joka  heti  halusi   kokeilla  kanuulin   laittoa  kun  näki  mitä  haperointia  ja  pistelyä  se  oli  ambulanssin  henkilöiltä. 
Taksin  naiskuski  onnistui  heti   tipan  laitossa,  vihdoinkin   ja  päästiin   lähtemään  kohti  Ensiapua.   Siellä  ei  sitten  vielä  uskottu  et  olisin  oikeasti  huonossa  kunnossa  ja  jouduin  kävellen  menenmään  vessaan,  kunnes  minulla  meni  taju  vessapöntöllä, mutta  rupesi  löytymään baarit  joille  minut mieshoitaja  vei, kun  ensin  roikutti  ja  puisteli  kuin  sätkynukkea,  et  tulisin  tajuihin.  Toinen mieshoitaja oli  tippatelineen  kanssa.  Oli  henkilökuntaa  baarisängyn  ympärillä.   Alettiin uskomaan,  että  en  ole  oikein  kunnossa.

Vietiin  sitten  takaisin  huoneeseen  jossa  olin  ollut  heti  eristyksessä  ja  sinne  tuli  myös  lääkäri  minua  virvoittamaan,  hokemalla  et  pidä  silmiä  auki. Siinä  sitten  tuli  taas  vessaan  tarve,  niin  lääkäri  sanoi,  että  tehdä  housuihin  kyllä  hoitajat  puhdistaa  sitten.  Tilanne  oli  vähän yli yksitoista  kun  minut  sairaalaan oli  saatu  vietyä.  Kun  tarpeeni  tulivat  housuihin  ne  korjattiin  vasta  ilta  kahdeksan  jälkeen  ja  niin  paloi   alapää.  henkilökunnalla  ei  ollut  nähtävästi  hajuaistia,  kun  vielä  siinä  otettiin  keuhkoista  kuviakin  ja  useat  lääketipat  laittoi   hoitaja  suoneen  ja  seisoi  senkin  koko  ajan   sängyn  vieressä.  Mutta  ei! 

Niin tuli  lisää ongelmia  ja  lääkityksen  tarvetta  voiteineen,  sekä  koskeuspyyhkeineen  koska   vessapaperilla  ei  voinut  pyyhkiä  alapäätä. 
Suolisto  meni  kokonaan   sekaisin  yli  30  eri  lääkemääräyksen  tuloksena  kun  niitä  uusia  ja  uusia   vain  kirjoitettiin,  jopa  samasta  lääkkeestä  tehtiin  useampi  resepti.  Oli  verenvuotoa,  oli  vettä  keuhkoissa jne...

Tämä  uusi  kuntoutusmuoto  ohje  oli   huoneeeni  seinällä, jossa  olin kokonaan eristyksessä.  Siis oli  vain mahdollista  lukea  sitä,  sillä  huoneesta en saanut  poistua, kuin vain kotiin asioille postin tarkistaakseen  ja  et koneella sain laskut maksettua. Mutta lukeminenhan  auttaa kuntoutuksessa? Paikka oli TK kuntoutussairaala. Kuvattu siellä 18.12.2018.


Erityksessä  useampi  viikko  ja  mitään   kuntoutusta,  ei  saanut   muuta  kuin   vasta  vuoden  2018   viimeisellä   viikolla  ja  viimeisenä  päivänä   käytti  mies  fysioterapeutti   kuntosalilla,  jossa  piti  polkea  alaraaja  kuntotelinettä  10  minuuttia  ja   sen   jälkeen  pääsinkin  kotiin  ja  siitä  asti  olen  kotona  ollut,  mutta  ainakin  kerran  viikossa  laborassa  ja  muissa  tutkimuksissa  laukaten. 


Käsivarret  oli  ambulanssin naisten  pistojen jäljiltä aivan mustelmilla.  Kuvattu sairaalassa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ompas ollut matka?

Anonyymi kirjoitti...

Miksi se sirppi oli sinne pihalle jätetty ja jos joku on sitä käyttänyt se pitäisi myös huolehtia siitä ja laitta niin, että siihen ei kukaan loukkaa itseä?

KYYNELTEN TARHA

  KYYNELTEN TARHA Käy   välillä  kyyneleet   kuiviin😢 kun   noita  uutisia katselee. Ei   riitä  nästuukit   nekään on  haettava  ...