Lenteli lepakot pöytään,
vaik ei käynyt ulkomail.
Yksin hänet nyt jätetty on,
kun korona vieraaksi saapui.
Ei kulkenut kaukomail,
ei hänen tulonsa,
siihen riittäneet,
mut silti se vieras tuli
Kiinasta kutsumatta.
Ei kotiin apua saa,
eikä kukaan ruokaa tuo.
Vain peilistä kuvansa näkee
kun on ystävät kaionneet.
On tärkeämpää sometus
ja lemmikit muil kokonaan.
Harvoin vain puhelinkaan pirahtaa
ei sometusta osaa lain,
eikä kukaan tekstaria kirjoittele.
Iän maksanut on hän verojaan
ja maksaa yhä edelleen,
mut kohtalo on aivan arvaamaton?
Sodan aikana sentään
joku pihaan käveli
ja toi terveiset rintamalt,
vaikka nekään ei aina
mukavia olleet,
mut kuitenkin joku kävi.
Nyt kato on käynyt
ja yhä käy, sen -
hyvänkin ja lempeän vanhuksen.
Teksti; Rita Vähäkuopus 8.4.2020
Yksin hän vain katselee, vaikka suuren elämän työn on hän jälkeen jättänyt, ei työssä yksin ollut, ei sitä voinutkaan, mutta nytten on vain se suuri hiljaisuus ja suuri ikävä niitä nuoruuden ystäviään.
2 kommenttia:
Kiitos tekstistä joka kertoon hyvästä todellisuudesta
Tänäpäivänä on tärkeämpää somettaminen ja lemmikit, mitä on iäkkäät ihmiset ja se on tosi ikävää ja pahemmaksi vain menee..
Lähetä kommentti