Liian moni äiti-kulta
istuu yksin tänään.
Ei soi puhelin,
mut ei ovikellokaan.
Hiukset hänen harmaantuneet
kasvot hiljalleen rypistyneet,
muistelee hän menneitään.
Ei! Hälytyskellotkaan, ei soi,
ei soi, - hiljaisuus on yllä.
Onkuin nukkuis talviunta
paksu peitto yllä.
Hän on liian yksin,
missä lieneen omaiset,
missä rakkaat lapset
sitä kyselee,
moni äiti tänään,
kuluttaakseen aikaa.
Tehnyt työt, askareet
kasvatti lapset yksin.
Kiitos kaikuu kallioille
- ei vastaa sekään.
Vuoroin aikaa lastenkin
ovat äidin vuoros olla,
silloin sama kaiku on
ja hiljaisuus sama yllä.
Teksti;Rita Vähäkuopus 10.5.2020
1 kommentti:
Kaunis kiitos ajatuksestasi, kauniista
Lähetä kommentti