ISKI LUJAA JA KYSYMÄTTÄ

 ISKI LUJAA JA KYSYMÄTTÄ

Ei  kukaan  pysynyt  mukana.

Moni  lähti  ilmoittamatta.

Ei  saanut  saatella  heitä,

ei  siskoa,  ei  veljeä

Oli  synkeys  kaikkialla.

Oli  Korona, tuli  sota

liki  lähestölle..

Kaikki  panikoi

Annetaan  uutisia  samoja 

aivan  parin  minuutin  välein.

Se  saa  monet  tuskaiseksi,

kun  ei  tiedä  edes  omiaan?

Korona  jo  sulki  tiet

lähimmäisen luo

nyt   ei   se  ainoana  hyöri,

nyt  hyörii  aseet   ja ammuksetkin.

Näytetään  jopa  ruumiita,

se  tekee  kauhu  mielen,

se   kutvii  sydämessä,

se  saa  sekaisin ajatukset.

Eikö  raakuudet  koskaan lopu,

eikö  naapurin  vihatkaan?

Miten sekainen  on  valtakunta

ja  tasantuuko  se  koskaan

entiseen   elämän  malliin.

Auttaako rukoilu,

auttaako polvistuminen

auttaako  hyvä mieli,

auttaako  kukaan,

edes  outo vieras

siinä saa vanhus

yksin  miettiä

minne  maailmaa menee,

meneekö   hän  ja  minne?

Tuleeko  uusi  evakko

tuleeko   vain  murtuneet  seinät,

tuleeko  väsymys  ja  jää  yksin

nälkää  vain  näkemään

ja  raadoksi  sängylle  makamaan??

Teksti; Rita Vähäkuopus