Runot jatkuu

VUODENAJAT 1992

Linnut visertää,
vesi virtaa,
jäitä kuljettaen.

On kevät!
Se saa sydämen sykkimään.
rakkauden kukoistamaan,
puut puhkeavat lehteen
ja kukat kukkimaan.

Mutta syksy - vie linnut
virta synkistyy,
sydän pysähtyy.
Rakkaus rakoilee,
puut pudottavat lehtensä,
kukat kuihtuvat,
on alaston maa
ja pimeys yllättää.

Tulee kaamos,
talvi, lumipyryt,
puut huurtuvat
mutta samalla,
lumi tuo valkeutta
ja mielemme kirkastuu.

Huomaamatta on joulu
sekä uusivuosi.
Sama kierre jälleen.
Tätä on vuodenajat.