Runot jatkuu

VESI JA SEN TUOMAA 90-luvun alussa

Siellä veden äärellä
on niin mielenkiintoista.

Miksei olisi?
Kun se vesi ja sen väri
kuiskivat jotain
sadun omaista minulle.

Istun venheeseen
ja katselen sen tyyneyttä
ja myös tuulen tuomaa aallokkoa.

Se aallokko muuttaa sen värin.
Tuo jopa synkemmäksi.

Mutta! Silti mä sitä
ja sen olemista ihailen
ja nautin rakastaen
sen rantamaitakin.

Saa myös nauttia siitä
kun se vesi antaa
myös elantoa.

Saalista, rapua ja kalaa,
ja saan siitä kielenpäälle
pientä maukasta suolapalaa.

On virrassa koskikin
se pauhaa, se tuo lisää ääntä
ja mieleen rauhaa.

Siinä uides, ei sun tarvi
kuin kellua kellukkein
se virta, vie sinua eteenpäin.

Ja taas siinäkin -
veden sini muuttuu.