Runot jatkuu

VANHUS JA MIHIN?   syksyllä 2004

Saavun vanhuksen kotiin. Hän ei olekkaan siellä.
 - Vieras mies, oven aukaisee..
Sanoen lyhyesti. " On sairaalassa"!
Hämmästelen - et miksi?
Nainen sivusta hädissään.
Ei! - Paikka ei ole sairaala, vaan vanhustentalo.
Ajatukseni hämmentyy, kysyn miksi?
Tämä vanhus, niin toimelias, on viety sinne?
Tuntuu kuin pimeys, koittaisi hetken verran?
Miksi se vanhus, kauniin kotinsa, jättänyt on?

Käyn sinne, vanhuksen luo.
Se entinen iloinen ilme, minulle 
ja hymy - jotain peittää.
Kuitenkin tuo vanhus, tavat entiset,
kädet ympärilleni puristaen suo...
Vie huoneeseen, ja lyyhistyy sängylle sen.
Kertoen ahdistuen! Minun kotini viedään,
en tiedä miks? En edes miksi, olen täällä?
Lompakkoni tyhjä on! Ei kerrottu,
paljonko maksaa, tämä täällä oloni mun!

Kysyen sitten; autatko, sinä ystävä mua?
Valuu kyynel poskelle,
tuon läheisen vanhuksen.
Jatkaa, auttaako seurakunta,
minun tämän kohdatessa?
Lupaan, mutta - hiljalleen edeten.
Yritän sitä yhteistä, siteiden tekijää kiin!
Ei,  -  loma vei, kun tuo kesä
oli menoillaan. - Jouduin pysähtymään,
ja miettimään miten, pystyn tämän kaiken
lupaamani, auttamiseni  - toteuttamaan?

Olen yksin! - Niin on vanhuskin tavallaan,
siellä vanhainkodissa, niin monta heitä on
omissa kopeissaan. Ja siihen kerrokseen
oli vain numero koodilla pääsy.
Toki mietin, miten ja miksi, on kuin
syylliseksi tehty, tämä lämmin
ja valoisa, tilaa antava vanhus?
Oli kyllä luvattu vielä, haetaan kotiin omaan,
joka oli - pieniIlä säästöillä hankittu.
Ei - hän unohtui? Soitti hoitaja - tiedustellen,
miksi vanhus, edelleen täällä on?

Hänet kylläkin, sitten haettiin
seuraavan kuluvan, vuorokauden.
Silloin täytyi kysellä, niin vanhuksen
kuin tosi lähimmäisen, että voitko,
sinä rehellinen, kummipoika, tämän tehdä?
Jättää, - pettää sopimuksen
ja hakea kotiin, kunhan, vain sinulle
se kenties sattuu sopimaan?
Tuli vanhuksen mieleen, epävarmuus
ja luottamus myös läheisen?
Jätätkö, sinäkin minut jatkossa
ja haet jos se sinulle, vain sattuu sopimaan?
 - tämä vanhus odottaa edelleen ja miettii?
Haetaanko kotiinsa kauniiseen,
enään koskaan, saanko kulkea
katuani kirkolleen, tai käydä
mieheni kumpua muistellen ja miettien, 
on siinä vieressä, peti pysyvä,
varattu  - myös minullein.