Runot jatkuu

AAMULLA VARHAIN

Se oli varhain aamulla
kun herätys kävi.
Ilma kuin ilma - matkaan
lähdettävä vain oli. 


Maitotonkka vain kelkkahan
jäisen ja matkahan vaan.
Ei tietä aurattu ollut
toisin oli ees uraakaan.

Kuului takaa aisankello
työnnä kelkka,
syrjähän vain
ja jälleen taasen,
vedä kelkka
tienposkesta
hevosuralle sen.


Ei kysynnä kuski reestä,
onko painoa miten sinul`?
Oli vain itse jaksettava
se kelkka tonkkineen
hevosurahan vetäen.


Tuiskusikin joskus - heti
hevosuranki peittohon sai.
Oli mielessä vain ajatus
et kerkeä maitolaiturille
mihin meijeriauto tul´.


Vuoroin kova pakkanen
pani vaatetta laittamaan,
että ei oikein taittunut
edes alas kumartumaan.


Ol pakkasella hyvätkin puolet
oli valoisaa kulkea kuutamossa,
välkettä revontulien loimutessa,
tähtiä puolin ja toisin, kauttaallaan
täytyi joskus, pysähtyä tuijottamaan.


Kun maitolaiturille saavuin
oottelin - jos äiti
kurria tilannut ois
tai kenties voipakka
sieltä meijeriltä
tulla vois,
mukana sen maitoauton.


Kohti kotia sitten suuntas
taas jälkiä hakien
oliko uurre liian suuri
nyt kelkalle jäisen sen?


Matka vain taittui nopeaan
sillä koulumatka ootti
ja reppukin risoinen, - eväänä
voileipä ja pullo maitoineen.


Oli läksytkin kertalleen
läpi käytävä varmistaakseen.
Sillä tunnollinen olin ollut
heti opin ahjon aloittaessaan.