PEILAAMISTA

Ne kuiskivat kummia,

ne ei tykänneet kaskuistani,

ei ne tykänneet vitseistäni?

Ei edes lauseista vajaallisista,

eikä sanoista puhumattakaan.

Ne kiersii pilvet,

ne toivat auringon,

siinä minä sitten mietiskelin,

mietin syntyjä syviä.

Nyt oon vihdoin

päässyt arjen makuun

sunnuntaiskin hivenen.

Niitä nytten tässä,

yritän yhtehen sitoa?

Katson sitten huomenissa

oliskos minusta matkaajaksi

kylille, kujille mutkaisille

tai mäkisille ja myötäisille?

Oi, - siel pastais aurinko

se heläyttäs mun miettehiä

tekis puhtooksi syrämen

kantais mua kevyemmin

ja liitelisin yli suon

- ja rotkojenkin.  

Teksti; Rita Vähäkuopus