RUSSAKOITA
29.
kesäkuuta 2014 kello 10:44
Olihan noita, -
ne matelivat
pitkin kattoa,
niitä oli siinä
kahvipannussakin,
lieden reunalla.
Kun se pääsi
seisahtumaan.
Kahverissa
puisessa voikipossakin,
oli enenmmän
ruskeaa,
mut ei se niitä
kiusannut,
ne kuuluin siihen
pienee torppaan.
Mutta kun aika
emännän jätti
ei mies siinä
olla voinut,
jäi talveksi
tyhjänä lojumaan.
keväällä jo
siellä -
Eläinkunta oli -
paljon vähemmällä.
Mutta ne vain joillekkin oli
kotiin kuuluvia, asunnossa eleleviä
joista kukaan ei
uskaltanut sannoo,
ei siihen aikaan
sosiaalitantat
käyneet kuin ei -
Terveysviranomainenkaan.
Mutta siitä
huolimatta
perilliset
maailmalla kasvoi,
oppivat viisauksia
saivat ammatin
ja työnkin,
joilla he elivät
loppuun -
kunnes kuolo tuli
joka tuli, - aivan
muuta myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti